Aurinkoinen tasuripäivä Haukivedellä

Lauantai-iltana oli mukava katsoa sunnuntain säätiedotusta, sillä pitkästä aikaa oli aurinkoista keliä luvattu pilkkipäiväksi! Sunnuntaiaamuna heräsin aikaisin viideltä pakkailemaan reppua eväillä ja valmistelemaan lähtöä kalakaverin luo, josta lähtisimme kelkalla jatkamaan järvelle.

Seitsemän jälkeen olimme valmiina lähtemään matkaan kelkan selässä. Järvelle päästyä näkyi selällä muutamia kelkan valoja eli muitakin oli lähtenyt järvelle. Ensimmäinen paikka, jota kokeilimme huviksemme oli laikku joka oli aika hyvällä paikalla 9-10m vesialueella. Jonkun aikaa pommitettiin laikkua, sen kummempaa havaintoa isoon ahveneen siitä saamatta. Yksi kala kävi nousemassa laiskasti pohjasta, mutta jäikin sitten siihen tällä kertaa...

Mukava uitella tasuria aivan rauhassa. :D Liian tuttu näky viime kerroilla, harmi vain.

Eikun uuteen paikkaan kelkalla päristellen, on se vaan tuo kaverin Lynxi aika peli. :D Menimme vanhalle kaverin luottopaikalle, josta edellisvuosina komeita 800-900g ahvenia on purrut tasuria. Tällä paikalla ollessamme aurinko alkoi jo mukavasti helottaa kirkkaalta pilvettömältä taivaalta. Tosi mukava oli tasureita uitella tässä säässä! Tykkään. Kaloja ei vaan oikein nappaillut... tunnin työstimme tässä spotilla, sitten oli paikanvaihto edessä edellisen siirtymän aikana nähdylle laikulle, josta ajelimme vain ohi.

Pahalta vaikutti sekin paikka, ei kummempia tässäkään. Höh, taas lähdettiin toisaalle, otettiin nimittäin päivän taktiikaksi monien eri paikkojen kiertely. Toisaalta, se ei läheskään aina ole paras vaihtoehto kalansaannin kannalta. Monesti kannattaa vain kyttäillä päivä samoilla paikoilla, tietty jos kalaa vain alla...

Nousee, mutta hitaasti...

Seuraavilta paikoilta ei pikkusilppua kummempaa herunut, yhdellä reiällä kävi kyllä parempi kala katsomassa tasuria, mutta lopulta hylkäsi sen. Epätoivo hiipi mieleen päivän ollessa jo puolessa välissä, olimme koko aamun ihan "ulapalla". :D
Makkaranpaistoonhan sitä oli lähdettävä perkule, nälkähän tässä tyhjänpyynnissä tulee. Kaveri jätti kolme ootto-onkea pyytämään suurhaukea elävillä ahventäyillä.

Jo on nätti keli, paremmaksi se ei voi muuttua ainakaan ihmisen näkökulmasta. :D

Makkarat ja eväät pisteltiin mahaan, sitten menimme ootto-onkien luo. Lippuhan siellä pöjötti pystyssä. Pieni hauki oli tosin kiinni, mutta hyvä ruokakala. :)
Siitä päristeltiin vanhoille ahvenpaikoille, kokeilemaan josko se puraisi vielä. Ei todellakaan purrut, aika jumissa on. Ei vaan ahvena syö yksinkertaisesti, pitäis melkein sattua pilkki just suun alle...
Käytiin jututtamassa lähistöllä pilkkineitä tuttuja, ei ollut niilläkään 400g isompaa ahventa vaikka koko päivän istuneet samoilla tienoilla.

Ruokahauki, hyvää on!

Maisemaa... kaunista sellaista.

 Ehdotin käymistä paikalla, josta sain joulukuussa kiloahvenen ja paljon muita 300-600g abbuja. Keskityin nyt aikalailla saman spotin lähistölle, jossa GPS:n mukaan olin saanut kiloisen. Aiakalailla samoilla rei`illä olin. Toisella avannolla jo kala kiinni, mutta tyrin liian kovalla vastaiskulla! Noo...ei kun uutta reikää jäähän. Ei kyllä auttanut sekään, päräytimme kelkan kiitoon päivän viimeiselle paikalle, josta loppujen lopuksi sain itse viimeiseltä avannolta päivän komeimmat ahvenet, vaikka ei mitään jättiläisiä olleetkaan. Noin kolmesatanen perusahven isoin.
Mutta on se kyllä kumma, viimeiseltä avannolta kalat! Ja varmasti tuli kairattua +-50 reikää... on se välillä jännää tämä kalahomma. :D No parempi näinkin, eipähän tullut Munat Pataan-reissua.

Ei tämän kummempi saalis sentään. Sillin muikkukevennetyllä.

Kaverin pikkunättiä 50-300g ahventa. 

Auringo painuu horisontin taakse.

Viikonloppuna taas jäille, sitten tuleekin pari viikkoa taukoa! Thaimaassa tulee vietettyä hiihtoloma ja sen jälkeinen viikko, muutama kalareissu sielläkin tulee tehtyä. ;)



-Niko "Pro-Rapala"